elämä on kuolemista

Nykyään mun elämä on täyttä helvettiä, päivä päivältä aina vaan enemmän. Tuntuu, että ahdistus painaa mut pieneen kasaan enkä millään jaksa nousta. En uskalla olla enkä elää, en edes ajatella tai hengittää. Työnnän hiljaa mielessäni ihmisiä pois mun luota, ja otan etäisyyttä jopa niihin, joita mä eniten tarvitsen ja kaipaan. Tuntuu että oon kaikille näkymätön. Edes perhe ei huomaa että en syö päivällistä niiden kanssa enkä muutenkaan saa energiaa että puhuisin niille.
En pysty pysymään koulussa koko päivää sekoamatta. Huomaan, ettei henki kulje, ahdistus hiipii taas jostain luokan pimeästä nurkasta mua kohti ja tekee mieli vaan huutaa ja itkeä, tekee mieli vaan juosta pakoon eikä koskaan enää palata. En tiedä mitä mun pitäis ajatella, tai miten. En edes osaa ajatella enää ilman pelkoa, ahdistusta ja itseinhoa.
En uskalla kävellä katse ylhäällä. En uskalla katsoa vastaantulijoita silmiin, en edes niitä päin. Kuljen pää alhaalla toivoen että jäisin huomaamatta. Haluan niin kovasti valoon, vaan hukun silti pimeyteen, se suorastaan imee mua syvemmälle. Taas tuntuu, että oon palannut siihen samaan lähtöruutuun jossa olin kolme vuotta sitten. Elättelin toivoa vuosien aikana että olisin vihdoin hyvä tai normaali, edes järjellään ajatteleva olio, mutta näköjään ihan turhaan. Lähtöruudusta on pitkä matka maaliin, ja haluan uskoa että olin edes lähellä sitä jo kerran, mutta nyt joudun kulkemaan saman kivuliaan matkan jälleen uudestaan. Jos nyt kuolen, kuolen pelokkaana ja onnettomana pimeässä.

Rakastiko Hannu piparia vai Kerttua?

Olin kai 14-vuotias kun luulin tietäväni mikä mä olen. Luulin selvinneeni parin vuoden masennuksesta, luulin että asiat oli hyvin, luulin että oikeesti tiesin jotain. Boy was I wrong. Oon vasta nyt alkanut saamaan edes pieniä käsityksiä siitä mikä mä oon. Nyt tiedän ainakin melkeen selvinneeni masisputkesta. Tiedän että asiat on hyvin. Tiedän että oikeesti tiedän jotain. Vaikka meninkin lukioon, jossa mulla oli jo valmiiksi kavereita, tuntuu silti kuin olisin saanut uuden alun. Vaikka olisin täysin eksyneenä ja hengästyneenä elämässä ja ajatuksissani, onnistun jotenkin vain löytämään itseni uudessa valossa kaiken sen pimeyden keskellä.
   Tämä varmaan onkin se syy, miksi huomaan itseni aina vaan uudestaan hymyilemässä ihan pienillekin asioille. Hymyilen kun bussissa on iloinen pikkulapsi ja sen rakastava äiti. Hymyilen kun näen pulun hyppäävän rappusen alas. Hymyilen kun näen aamulla kauniin auringonnousun. Hymyilen kun valo koittaa päästä tummien pilvien läpi. Hymyilen kun tajuan että kaikelle pahalle ja synkälle on käsikirjoitettu loppuminen. Hymyilen kun tajuan että oon itse kirjottanu omalle pahalleni ja synkkyydelleni loppuni. Ekaa kertaa moneen moneen vuoteen voin sanoa että olen onnellinen.

Tänään oli hyvä päivä. "Erittäin hyvä, ellei täydellinen." Päivä muuttui hyväksi siinä kohtaa, kun menin Veeran kanssa kahville (ja maailman parhaalle mutakakulle) ja puhuttiin kunnolla pitkästä aikaa. Siinä kohtaa mun onnellisuusaste oli noin sata. Menin taidemuseolle Veeran ja Krissen kera. Halailtiin patsaita ja naurettiin. Onnellisuusaste satakymmenen. Olin niin ilonen, etten edes huomannu että ulkona satoi. Ekaa kertaa elämässäni. Lähdin Pansioon ja näin paljon ihania tuttuja. Onnellisuusaste sataviisi. Mulla oli niin hauskaa ja olin niin iloinen ja onnessani, etten edes jaksanu välittää siitä että mulla oli fyysisesti erittäin huono olo. Haluan lisää näitä päiviä.

Onnellisuus on hyvästä, eikö?

Ps. Käytiin Timnan kanssa ostamassa liput Haloo Helsingin keikalle 25.10. Onnellisuusaste läheni räjähdyspistettä.

Pps. Kuunnelkaa Haloo Helsingin uusinta albumia Kiitos ei ole kirosana. Se on täydellisyyttä.

Ppss. En yhäkään tiedä, rakastiko Hannu piparia vai Kerttua, mutta uskon että sekin selviää mulle joku päivä.

-Paula

"mun aika on muovailuvahaa"

Voi eei, mieleni teki vain itkeä kun kirjauduin tänne kuukauden jälkeen.. Voisin toki sanoa, että on ollu kauhee kiire koulussa (eikä olis edes vale!), tai että oon kokonaan vaan unohtanu. Tosin oon myös ollu nyt hirmu laiska valokuvaamaan kun ei oo tullu mitään suurempaa "inspiraatiota", ja ulkona on ollu kylmää ja märkää, ei ees kauheen oranssia ja kaunista vielä :( höh. Ikävöin ruskaa suuresti, vois vaan tulla jo kokonaan ja kunnolla. Tänään(kin) halusin irrottautua vähän koeviikosta ja siihen lukemisesta ja päätin että nyt lähen kyllä kuvaamaan. En mä sit tänäänkään kauheen kauaa ollut, ja sen kyllä huomaa ettei oo tuohon kameraan pahemmin koskettu hetkeen. Oli jotenkin se "kosketus" kuvaamiseen ihan hukassa. Noh, toivotaan nyt vaan parempia ilmoja ja voimia että jaksan lähteä kameran kanssa ulos ja ehkä vaikka onnistuakin edes muutamassa kuvassa..
 
   Ihan hullua, miten nopeesti aika oikeesti meneekään. Isoveljeni täytti 18 viime lauantaina, ja huomenna vietetään sitten sukulaisten kanssa synttäreitä meillä. Toinen veli lähteekin kohta jo armeijaan ja täyttää 20. Tuntuu ihan ku eiliseltä, kun vielä leikittiin naapureiden kanssa meidän pihalla kaikkia leikkejä ja haukuttiin toisia kakkapäiksi ja loukkaannuttiin siitä suuresti ja unohdettiin se kun toinen tarjoutu kirkonrotassa etsijäksi sun puolesta. Tai se, kun olin pieni ykkösluokkalainen uudessa alakoulussa ja ihailin mun isoveljiä jotka oli sillon jo kolmannella ja neljällä, ja ajattelin että "woow, joskus mäki vielä oon nelosella, vitsit ku siistii". Mulla on aina ollu semmonen viha-rakkaus-suhde mun isoveljiin, tapeltiin ja riideltiin paljon ja vieläkin noi lurjukset kiusaa mua koko ajan. Silti oon aina salaisesti ihaillu niitä, kun ne ylsi ottamaan keksipurkin ylimmältä hyllyltä mihin en itse yltäny edes tuolin kanssa. Ennen mun vanhempi isoveli saatto kyytsätä mut kouluun pyörän tarakalla, nyt se ehkä heittää mut kouluun autolla. Tosin, enhän minäkään oo enää mikään ihan pikkutyttö tai ärsyttävä varhaisteini. Aika on niin hassu, kun tylsällä uskonnon tunnilla sekunnit kestää yhden minuutin, kun taas lemppari elokuva onkin loppu just kun tuntuu että se vasta alko. Niin se aika vaan rientää ja vähän tyhmää jotenki että kaikki loppuu aikanaan ja joskus mä ja mun veljetkin ollaan vaan tuhkaa ja tomua maan alla. En tykkää yhtään ajasta nyt.

Nauttikaa ajastanne ihanat ihmiset!

-Paula

Kesän viiminen, syksyn ensimmäinen

Siinä se kesä hurahti. Taas se meni pois ja jätti mut ihan yksin kylmyyden kanssa. :( . Iskällä on tapana sanoa että kesä loppuu mummin (isän äiti) synttäreihin, jotka on siis tänään. Niimpä, kesä on nyt loppu ja syksy alkaa. Syksykin kuuluu kyllä mun lemppareihin, jos vuodenajoista on kyse. Syksyllä parasta on ruska. Ja mun synttärit. Ja se, että on kirkasta mut myös pimeetä samaan aikaan. Puhumattakaan sit syysvaatteista! Josta tulikin mieleen yks mun pahe; nettishoppailu. Varmaan aika monelle melko tuttu harrastus. Nyt taas metsästän syystakkia netistä, täytyy enää vaan oottaa että äiti suostuis sen mulle kustantamaan..

Tänään siis juhlittiin porukalla mummin 77-vuotis juhlia ruoan ja mölkyn parissa. Mummi tykkää kauheesti meidän pihasta, joten katettiin sitten äitin kanssa pöytä ulos. Viikolla kun tätä suunniteltiin oltiin vähän epätoivossa ton sään kanssa, kun sen 2-3 viikkoo on ollu tosi epävakaata. Tänään meidän onneks oli kuitenkin aurinkoista ja melko lämmintäkin. Tai no, "lämmintä" ja lämmintä.. Ainakin tarkeni ulkona syödä ja pelailla. Lopuksi tultiin vielä sisälle syömään piirakkaa ja juomaan kahvia.
Oli kaikin puolin tosi ihana päivä, ja lämmitti sydäntä nähdä mummi ja pappa niin ilosina ja terveinä. Siinä alko itekin miettimään vähän omaa tulevaisuuttaan, ja sitä, mitä mä itse tuun olemaan sitten ku oon 77 vuotta kokenut elämää. Jos edes elän niin pitkään? Elämä on aika hassu juttu.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin..

-Paula

dark clouds are blinding the sun

Viha. Viha määritellään inhon tai vastenmielisyyden tunteeksi. Viha on mulle aika läheinen sana ja tunne. "Vihaan sitä kun pitää herätä aikasin" tai "Mä niin vihaan tätä keliä" tai sitten ihan vaan suoraan ja mitään kaunistelematta "Vihaan sua". Vihaa pidetään aika yleisesti myös rakkauden vastakohtana, mut mulla ne kaksi kulkee aika lailla käsi kädessä. Tänään rakastan sadetta ja huomenna vihaan. Vihaan sitä, että rakastan materiaa. Rakastan sitä, että vihaan hyttysiä. Ne vaan on yhtenäisiä mulla.

Entä sitten rakkaus? Rakkaus on kiintymyksen tunnetta. Sekin on mulle melko läheistä. "Rakastan tätä elokuvaa!" tai "Vitsit et rakastan kesää" ja tietenkin se rakkaudesta tärkein "Rakastan sua". Rakkaus on varmaan yleisin ja tunnetuin tunne koko maailmassa. Rakkaus koskettaa kaikkia. Se on silti ainakin mulle tosi vaikee tunne käsitellä. Mun on helppo tunnistaa, että vihaan jotain mutta sit kun tullaan rakkauteen niin sokeudun täysin. "Onko tä nyt rakkautta vai mitä tä on? Ehkä mä vaan tykkään suklaasta tosi paljon, mutten rakasta? Eei, kyllä mä haluan rakastaa suklaata. Mut ehkä se ei oo hyvä et rakastan suklaata.. Jos en sittenkään rakasta suklaata?" Ehkä multa puuttuu aivoista se osa, joka käsittelee rakkautta..

Näiden jatkuvien sadepäivien aikana oon kuitenkin saanu aika paljon aikaan ottaen huomioon kuinka vähän oon oikeesti mitään tehnyt. Oon saanu paljon uusia ystäviä lukiosta, käynyt lääkärillä ihan liian monta kertaa (varmaan 7 kertaa kahen viikon sisään..) saanu neljä seinää tasotettua, hiottua ja maalattua kertaalleen, juhlinut ystävien kaa Timnan synttäreiden kunniaks ja parantanut perhesuhteita. On tapahtunut niin monia pikkusia asioita mitkä on saanu mut paremmalle mielelle. Tosin jokaseen päivään kuuluu edes pieni osa jotakin ikävää, mut turha niitä on listata toisten murehdittaviksi. (Tosta tulikin mieleen tä Ying ja Yang teoria, että on hyvä ja paha, muttei mitään hyvää ilman pahaa, eikä mitään pahaa ilman hyvää)

Täkin päivä mun piti pyhittää läksyille, mut koneelle mä päädyin. Hups.

-Paula

Turistit Turuust

Okei, pieni korjaus viime postaukseen.. Kesässä on mulla (ainakin) kaksi asiaa mitä odotan yli kaiken! Ja se toinen mitä innolla aina odotan on Tampereen reissu. Eli siis lähdetään pikkuserkun (Matleena) kanssa meidän sukulaisen (Anni) luo ja ollaan siellä pari yötä. Ohjelmassa on aina shoppailua, leffoja ja kirppiksiä. Tä tais olla nyt mun viides kesävisiitti Annille.
Sunnuntai vaan löhöiltiin Annilla, syötiin hyvää ruokaa ja katottiin leffaa.. Perus lazy day. Maanantaina käytiin kirppiksillä ja niiiiin hyvässä thaimaalaisessa ravintolassa syömässä! Myöhemmin mentiin vielä Annin avopuolison kanssa mini-golfaamaan. Tiistaina oli ultimate shoppailupäivä; kierrettiin liikkeestä liikkeeseen metsästämässä alelöytöjä. Illemmalla käytiin vielä Särkänniemellä syömässä ja parissa laitteessa. Yhdeksältä suunnattiinkin sitten jo takasin rautatieasemalle ja takasin Turkua kohti.

Laittelen vielä erikseen sitten postausta kaikista Tampereen ostoksista, nyt nautin kesäloman viimisestä sunnuntai-illasta suunnitelmana suklaaseen dipattuja mansikoita ja Koston katsomista!

-Paula

#mökkidarra

Keskiviikkona käynnistettiin auto ja ajettiin n. 100km ihanaan mökin rauhaan. Jes. Ihanaa. Vaan pieni kylä, mökki ja rauha. Seuraavana päivänä pikkuserkut ajo autonsa samaisen mökin pihaan.
Vois sanoa että tä on meidän kesäperinne. Joka kesä mennään mökille ja ollaan siellä noin viikko. Neljä aikusta, viis nuorta ja kaks koiraa. Aika hässäkkähän me aina saadaan aikaan siinä pienessä kylässä.

Tällä kertaa oltiin lähellä lämpöhalvausta, rikkinäistä imuria ja liian hauskaa aikaa. Aika laittoman hauskaa aikaa.. Jotenkin tästä on nyt tullu semmonen kesän kohokohta, että melkeen laskee päiviä lähtöön. Nyt se on ohi taas ja vuoden päästä uudestaan. Toivottavasti ainakin..

-paula

Kaupungin vankina

Mulla on jo pitkään ollut suunnitelmana ja toiveena remontoida mun huone ihan täysin; uudet tapetit, uudet huonekalut, ja niitten mukana ehkä myös uusi minä.
Oon koko elämäni asunut tässä samassa huoneessa, joten alunperin tä siis tehtiin mun lapsuusvuosien tarpeitten mukaan. Sen jälkeen tähän ei oo muuten koskettu, kuin sen verran että uuden sängyn sain kun kasvoin niin, etten aiempaan enään mahtunut.
Varmaan neljän vuoden ajan mun on iskän kanssa pitänyt tä alottaa, mutta aina se on vaan jotenkin lykkääntynyt eteenpäin. Nyt ollaan sitten otettu niskasta kiinni ja päätetty, että tänä kesänä se huone laitetaan kuntoon. Ehkä isä ja äitikin tajus ettei kohta 16-vuotias voi asua huoneessa, joka on tarkotettu 7-vuotiaalle.
Tosiaan mulla on pieni puinen pöytä, joka on n. 60cm korkea ja sen mukaset tuolit. Tosi käytännölliset siis.. Samoin myöskin pelletapetit löytyy, jotka on oikeesti aika karmivat. Tosin tapetit kyllä revin jo pois seiniltä. Ja lipasto, jonka jokainen laatikko oli lähes tulkoon rikki. Senkin tyhjensin ja raahasin pois huoneesta.

Nyt oon käynyt kirjastossa harva se päivä lainaamassa erilaisia sisustuskirjoja edes pienen inspiraation toivossa. Kirjojen sivuja selaillessa iskee pikemminkin epätoivo, kuin inspiraatio; varsinkin näissä kirjoissa kaikki huoneet ovat isoja ja hyvin monet vaikuttaa siltä, kuin niiden saaminen edellyttäisi lottovoiton.

Koitan nyt parhaani mukaan keksiä jotain ratkaisua tänne kaaoksen keskelle, onhan sekin yksi tapa viettää sadepäivää neljän seinän sisällä.

-Paula

Ready, set, throw!

Jokaseen kesään kuuluu vesisota, eikö? Tänään me sit pidettiin kauan suunniteltu vesisota "Rooma-porukan" kanssa. Jokasella oli oma vesipyssy, täytettiin n.200 vesi-ilmapalloa ja muutama käytti paremman puutteessa aseena myös vesiletkua. (Saatoin vahingossa ostaa kaupan viimisen kunnon vesipyssyn.. Ja saatto olla myös mahdollista että mun jälkeen kauppaan tuli pikkulapsi ja vanhemmat, jotka ois halunnu ostaa just sen saman vesipyssyn..) 

Juostiin pari tuntia pihalla toistemme perässä ihan kuin pikkuset lapset ja kastettiin toisemme ihan kokonaa, I have no regrets! Minkä kesä kastaa, sen kesä kuivaa, eiks niin?
Se nostalgian tunne oli aika sanoinkuvaamaton, kun oikeesti leikkii vesisotaa hyvien ystävien kans keskellä kuumaa kesäpäivää. Ihan kuin throwback suoraan 10 vuotta taaksepäin omaan lapsuuteen.

Ite vesisodasta en oikeen voinu ottaa kuvia, kun en halunnut uhrata mun kameraa kaiken sen lentävän veden keskelle. Ja koska halusin itse kans kastaa toisia.. HEEHHHEHH

Veikkaan että aika monella muullakin siit viime vesisodasta on kulunut jo pari hassua vuotta, ni voin vaan lämpimästi (tai kylmästi, HYRRR, koska vesi oli kylmää) suositella et keräätte porukan kasaan ja alotatte vesisodan. Koska miksikäs ei?

-Paula

Rantajellona

Nyt on vihdoinkin nä lämpimät ilmat saapunu tännekin, ja voiko yhtään ilosempi olla? Luultavasti ei. Oon nyt lähipäivinä vaan löhöilly rannalla ja koittanu, et jos ees vähän toi aurinko muhunki tarttuis. Heikoin tuloksin tosiaan..
Tänäänkin lähettiin Essin kans autolla huristelemaan Ruissalon rannalle, kaupan kautta tietenkin. Mentiin illalla sit vielä kuvailemaan muutenkin ja vaan nauttii täst niin ihanasta ilmasta.

Mulla on nyt koko kesän ollu tämmönen mekko/hame "vaihe", niin et haluun koko ajan vaan käyttää mekkoja tai hameita. Päätin tänäänkin sit vaan repästä ja laittaa mekon. En tiiä mistä sain idean mut sen lisäks viel letitin hiukset kalanruotoletille, mitä en oo itelleni koskaan ennen tehny. Noh, kerta se on ensimmäinenkin!

-Paula

Rooma - Rome

Tosiaan olin keväällä 11.-16.5. muutaman luokkalaisen kanssa Roomassa leirikoulussa ja tietenkin se oli ihan mahtavaa. Se oli mun ensimmäinen kerta lentokoneessa niin olin ihan paniikissa lentämisestä ja siitä et wow, olin menossa ulkomaille, how cool is that?!

Lähettiin siis äitienpäivänä klo. 6.15 lennolla Turusta Helsinkiin ja jatkettiin sitten Helsingistä Roomaan. Oltiin Roomassa kymmenen jälkeen ja se lämpö oli jotain niin taivaallista.

DAY 1
Mentiin lentokentältä bussilla hotellille ja sieltä jatkettiin bussin kanssa turistelua ympäri Roomaa. Illalla mentiin aina ns. "iltakävelylle" eli siis käveltiin monta tuntia ympäri Roomaa ja käytiin erilaisissa nähtävyyksissä tai kirkoissa yms. Ekana päivänä käytiin Santa Maria Maggiore -kirkossa, joka oli siinä ihan hotellin vieressä. Käytiin myös Forum Romanumilla, Vittoriano Emmanuellalla, joka on siis iso valkoinen rakennus ja se tunnetaan myös nimellä kermakakku, ja Fontana di Trevi -suihkulähteellä.

Forum Romanum on siis antiikin aikasen Rooman keskusta, joka toimi mm. torina, tapaamispaikkana ja siellä oli myös kylpylöitä. Nyt tietenkin jäljellä on vaan raunioita, mutta se on silti suosittu Rooman nähtävyys ja turistikohde.

Tämmönen näkymä hotellin ikkunasta

hahaaah mies lol 

tässä on siis se ns. "kermakakku"

Tä oli mun mielestä niin hienoo ja huvittavaa et oli ihan pakko salakuvata.. :D

Tämä on siis se Fontana di Trevi ja siihen liittyy uskomos et jos tän reunalla istuu selkä suihkulähdettä päin ja heittää olan yli kolikon tonne veteen, niin pääsee joskus vielä takasin Roomaan

2. DAY
Toisena päivänä lähdettiin bussilla Via Appiaa pitkin kaupungin ulkopuolelle katakombeihin. Katakombien jälkeen käytiin San Paolo fuori le Mura -kirkossa. Illalla käytiin Trasteveren kukkulalla ja muutenkin Trasteveren kaupunginosassa.
Via Appia oli roomalainen tie, joka oli yksi varhaisimmista teistä Roomassa. Via Appiaa käytti mm. kauppiaat, Rooman legioonalaiset ja postilähetit. Via Appia on osittain vieläkin käytössä.
Katakombit on/oli maanalaisia hautakäytäviä, jotka olivat yleisiä etenkin Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa. Katakombi kirjoitetaan oikeesti katacumba, joka suorasti käännettynä on "kummun alla".
Trastevere on siis Rooman kaupunginosa.

rakastuin niin vaan kauheesti kaikkiin roomalaisiin kyltteihin, tieviittoihin ja muihin :3 

 Trasteveren kukkula on siis tunnettu siitä, että sieltä näkee melkein koko kaupungin ja näköalat sieltä on muutenkin niin mahtavat.

3. DAY
Käytiin Vatikaanivaaltion museoissa ja Pietarinkirkossa. Vatikaaniin on aina iso jono ja sisäänpääsyä pitää odottaa aika kauan. Tällä kertaa odotettiin vaan tunti, tosin sen tunnin ajan sato vettä.. Tänä päivänä mulla oli kamerasta akku loppu, joten en saanu lähes ollenkaan kuvia sieltä, enkä myöskään sit illalla saanu mitään kuvia. Vatikaanivaltion vierailun jälkeen mentiin illalla käymään Augustuksen Mausoleumilla, Castle Sant' Angelolla ja Pantheonin temppelissä.
Augustuksen Mausoleumi on Rooman valtakunnan aikana Campus Martiukselle rakennettu hauta. Siis iso hautarakennus oikeastaan.
Castle Sant' Angelo on keisari Hadrianukselle rakennettu mausoleumi eli siis iso hautarakennus. Nykyään tä toimii museona. Castle Sant' Angelo sijaitsee Tiber -joen vieressä ja toiselle puolelle Tiber -jokea johtaa Ponte Sant' Angelo -niminen silta jota kutsutaan enkelten sillaksi.

tässä siis Pietarinkirkko, joka on yksi maailman tunnetuimmista kirkoista.

Tähän kyseiseen patsaaseen liittyy tarina; Jossain kaupungissa oli iso hylätty talo, jossa "asui" käärme. Sitten aina kun tässä kaupungissa mies ja nainen meni naimisiin niin tän miehen vanhemmat lähettää kyseisen naisen sinne taloon mukanaan joku pieni pala ruokaa, jolla sen on ruokittava se käärme. Jos nainen onnistuu ruokkimaan käärmeen, on se tarpeeksi pätevä vaimoksi. Jos nainen taas palaa ruoan kanssa eli epäonnistuu, saa miehen perheen isä jättää naisen taloon kuolemaan nälkään tai käärmeen syötäväksi. Hyi että 

4. DAY
Lähdettiin aikasin aamulla ajamaan Napoliin. Roomasta Napoliin ajaa bussilla vähän pääl 2h suunnilleen. Napolissa syötiin ihanaa kunnon Napolilaista pizzaa. Syömisen jälkeen mentiin sitten Pompeijiin, jonka takia alunperin lähdettiin Napoliin. Siellä menikin sit koko päivä ja illalla käytiin vaan omatoimisesti kaupoissa yms. hotellin lähettyvillä.
Pompeiji on vanha italialainen kaupunki, joka tuhoutui vuonna 79 kun Vesuvius purkautui. Koko kaupunki siis hukkui laavaan ja tuhkaan. Pompeijia alettiin kaivamaan esille v. 1748 ja nyt se on siis kaivettu lähes kokonaan esille. Kaivauksissa on löytyny raunioita, jotka on selvinnyt purkauksesta melko hyvin. Suurin osa rakennuksista on siis vieläkin pystyssä ja hyvässä kunnossa.

niin Pompeijissa oli siis myöskin kulkukoirii jonkin verran

5. DAY 
Viiminen kokonainen päivä Roomassa. :( Höh. Lähdettiin aamulla kävellen Campidoglio -kukkulalle, jossa käytiin Capitoliumin museossa. Museon jälkeen oli omaa aikaa, ja sitten jatkettiin Colosseumille. Illalla käveltiin ravintolaan, joka sijaitsi lähellä espanjalaisia portaita. Illallisen jälkeen käveltiinkin Rooman myöhäisillassa takasin hotellille.
Päivällä käytiin kermakakussa, ja päästiin myös sinne katolle. Ehkä yks hienoimmista maisemista mitä oon ikinä nähny.

Kaikin puolin koko viikko oli tosi ihana ja seura mitä parhain. Menisin tonne uudestaan ihan koska vaan jos vaan pääsisin. Ilmatkin oli tosi ihanat, vaan yhtenä päivänä sato ja muuten oli 22-29 astetta joka päivä. Rakastuin Roomaan ihan hulluna.

-paula