"mun aika on muovailuvahaa"

Voi eei, mieleni teki vain itkeä kun kirjauduin tänne kuukauden jälkeen.. Voisin toki sanoa, että on ollu kauhee kiire koulussa (eikä olis edes vale!), tai että oon kokonaan vaan unohtanu. Tosin oon myös ollu nyt hirmu laiska valokuvaamaan kun ei oo tullu mitään suurempaa "inspiraatiota", ja ulkona on ollu kylmää ja märkää, ei ees kauheen oranssia ja kaunista vielä :( höh. Ikävöin ruskaa suuresti, vois vaan tulla jo kokonaan ja kunnolla. Tänään(kin) halusin irrottautua vähän koeviikosta ja siihen lukemisesta ja päätin että nyt lähen kyllä kuvaamaan. En mä sit tänäänkään kauheen kauaa ollut, ja sen kyllä huomaa ettei oo tuohon kameraan pahemmin koskettu hetkeen. Oli jotenkin se "kosketus" kuvaamiseen ihan hukassa. Noh, toivotaan nyt vaan parempia ilmoja ja voimia että jaksan lähteä kameran kanssa ulos ja ehkä vaikka onnistuakin edes muutamassa kuvassa..
 
   Ihan hullua, miten nopeesti aika oikeesti meneekään. Isoveljeni täytti 18 viime lauantaina, ja huomenna vietetään sitten sukulaisten kanssa synttäreitä meillä. Toinen veli lähteekin kohta jo armeijaan ja täyttää 20. Tuntuu ihan ku eiliseltä, kun vielä leikittiin naapureiden kanssa meidän pihalla kaikkia leikkejä ja haukuttiin toisia kakkapäiksi ja loukkaannuttiin siitä suuresti ja unohdettiin se kun toinen tarjoutu kirkonrotassa etsijäksi sun puolesta. Tai se, kun olin pieni ykkösluokkalainen uudessa alakoulussa ja ihailin mun isoveljiä jotka oli sillon jo kolmannella ja neljällä, ja ajattelin että "woow, joskus mäki vielä oon nelosella, vitsit ku siistii". Mulla on aina ollu semmonen viha-rakkaus-suhde mun isoveljiin, tapeltiin ja riideltiin paljon ja vieläkin noi lurjukset kiusaa mua koko ajan. Silti oon aina salaisesti ihaillu niitä, kun ne ylsi ottamaan keksipurkin ylimmältä hyllyltä mihin en itse yltäny edes tuolin kanssa. Ennen mun vanhempi isoveli saatto kyytsätä mut kouluun pyörän tarakalla, nyt se ehkä heittää mut kouluun autolla. Tosin, enhän minäkään oo enää mikään ihan pikkutyttö tai ärsyttävä varhaisteini. Aika on niin hassu, kun tylsällä uskonnon tunnilla sekunnit kestää yhden minuutin, kun taas lemppari elokuva onkin loppu just kun tuntuu että se vasta alko. Niin se aika vaan rientää ja vähän tyhmää jotenki että kaikki loppuu aikanaan ja joskus mä ja mun veljetkin ollaan vaan tuhkaa ja tomua maan alla. En tykkää yhtään ajasta nyt.

Nauttikaa ajastanne ihanat ihmiset!

-Paula