Kaupungin vankina

Mulla on jo pitkään ollut suunnitelmana ja toiveena remontoida mun huone ihan täysin; uudet tapetit, uudet huonekalut, ja niitten mukana ehkä myös uusi minä.
Oon koko elämäni asunut tässä samassa huoneessa, joten alunperin tä siis tehtiin mun lapsuusvuosien tarpeitten mukaan. Sen jälkeen tähän ei oo muuten koskettu, kuin sen verran että uuden sängyn sain kun kasvoin niin, etten aiempaan enään mahtunut.
Varmaan neljän vuoden ajan mun on iskän kanssa pitänyt tä alottaa, mutta aina se on vaan jotenkin lykkääntynyt eteenpäin. Nyt ollaan sitten otettu niskasta kiinni ja päätetty, että tänä kesänä se huone laitetaan kuntoon. Ehkä isä ja äitikin tajus ettei kohta 16-vuotias voi asua huoneessa, joka on tarkotettu 7-vuotiaalle.
Tosiaan mulla on pieni puinen pöytä, joka on n. 60cm korkea ja sen mukaset tuolit. Tosi käytännölliset siis.. Samoin myöskin pelletapetit löytyy, jotka on oikeesti aika karmivat. Tosin tapetit kyllä revin jo pois seiniltä. Ja lipasto, jonka jokainen laatikko oli lähes tulkoon rikki. Senkin tyhjensin ja raahasin pois huoneesta.

Nyt oon käynyt kirjastossa harva se päivä lainaamassa erilaisia sisustuskirjoja edes pienen inspiraation toivossa. Kirjojen sivuja selaillessa iskee pikemminkin epätoivo, kuin inspiraatio; varsinkin näissä kirjoissa kaikki huoneet ovat isoja ja hyvin monet vaikuttaa siltä, kuin niiden saaminen edellyttäisi lottovoiton.

Koitan nyt parhaani mukaan keksiä jotain ratkaisua tänne kaaoksen keskelle, onhan sekin yksi tapa viettää sadepäivää neljän seinän sisällä.

-Paula